Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen vuonna 2022 toteuttaman Taiteen ja kulttuurin barometrin mukaan taiteilijoiden koettu hyvinvointi vaihtelee taiteenaloittain ja ikäryhmittäin. Hyvinvoinnin kokemukseen vaikuttavat myös muun muassa toimeentulon taso ja varmuus sekä työn tekemisen muoto.
Taiteen ja kulttuurin barometri seuraa vuosittain vaihtuvin teemoin ammattitaiteilijoiden toimintaedellytyksiä ja tuo esiin heidän näkemyksiään ajankohtaisiin kysymyksiin. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen vuonna 2022 toteuttaman kyselytutkimuksen mukaan taiteilijoiden koettu työhyvinvointi vaihtelee merkittävästi taiteenaloittain ja ikäryhmittäin. Koettuun hyvinvointiin vaikuttavat myös toimeentulon taso ja varmuus sekä työn tekemisen muoto. Vaikka työ koetaan merkitykselliseksi, monia kuormittavat taloudelliset huolet, jotka pahimmillaan johtavat ammatinvaihtoon.
Nuorten taiteilijoiden kokemus työhyvinvoinnista heikointa
Kaikkien vastaajien keskiarvo asteikolla 1–10 työhyvinvoinnilleen oli vuonna 2022 6,5 ja vuonna 2023 6,4. Naisten ja miesten arvioiden keskiarvoissa ei ollut merkittäviä eroja. Muunsukupuolisten taiteilijoiden arviot olivat 5,3 ja 5,4, eli selvästi keskimääräistä heikompia.
Kokemus työhyvinvoinnista vastaajien kesken oli sitä parempi, mitä iäkkäämmästä vastaajasta oli kyse. Sekä vuonna 2022 ja 2023 alle 35-vuotiaat vastaajat antoivat työhyvinvoinnilleen keskimäärin arvosanan 6,0. Erityisen heikon arvion antoivat nuoret naiset. Vähintään 65-vuotiailla keskiarvo oli molempina vuosina 7,4.
Kokemus työhyvinvoinnista vaihtelee taiteenaloittain – musiikkialalla kokemus korkeinta
Musiikkialalla toimivat vastaajat antoivat keskimäärin korkeimpia arvosanoja työhyvinvoinnillensa sekä vuonna 2022 että 2023. Musiikkialan kanssa korkeimpia arvosanoja antoivat kirjallisuuden ja esittävän taiteen aloilla työskentelevät. Näillä aloilla keskiarvot vaihtelivat 6,5:n ja 6,7:n välillä.
Alhaisimpia arvosanoja molempina vuosina antoivat puolestaan arkkitehtuurin, muotoilun, audiovisuaalisten taiteiden, monitaiteen ja moninaisuuden sekä visuaalisten taiteiden edustajat. Näillä aloilla keskiarvot vaihtelivat 6:n ja 6,3:n välillä.
Työhyvinvoinnin kokemus kytköksissä tuloihin
Koetun työhyvinvoinnin kokemus suhteessa ansaittuihin tuloihin nostivat esiin selkeitä eroja vastaajien keskuudessa.
Vähintään 40 000 euron vuositulot ansainneet taiteilijat arvioivat työhyvinvointinsa selkeästi muita ryhmiä paremmaksi. Eniten ansainneilla taiteilijoilla keskimääräinen arvosanan työhyvinvoinnille oli vuonna 2022 7,4 ja vuonna 2023 7,3. Yli puolet heistä antoi työhyvinvoinnilleen jonkun kolmesta korkeimmasta arvosanasta (8, 9 tai 10).
Sen sijaan alle 10 000 euroa vuodessa tienanneilla vastaajilla työhyvinvoinnin keskiarvo oli vuosina 2022 ja 2023 oli vain 5,6 ja 5,5. Kolmasosa (32 %) alhaisimpaan tulokategoriaan kuuluneista vastaajista arvioi omaa työhyvinvointiaan jollakin neljästä huonoimmasta (1–4) arvosanasta.
Työn mielekkyys tukee hyvinvointia, huoli toimeentulosta kuormittaa
Barometrivastaajien mukaan heidän työhyvinvointiaan tukevat eniten uusien asioiden oppiminen, työssä kehittyminen, työn monipuolisuus, mielekkäät työtehtävät ja työn sisältö, mahdollisuus vaikuttaa omiin työaikoihin sekä mahdollisuus vaikuttaa oman työn tavoitteisiin ja sisältöihin. Näiden tekijöiden keskiarvo oli yli 3 – asteikolla 1 tarkoitti ”ei koskaan” ja 4 ”jatkuvasti”. Työhyvinvointia tukevat tekijät olivat kutakuinkin samanlaiset kaikilla taiteenaloilla.
Kaikki viisi työssä eniten kuormittavaa tekijää liittyivät toimeentuloon ja rahoitukseen. Koko vastaajajoukossa epävarma toimeentulo, kilpailu apurahoista ja avustuksista, tulojen pienuus, apurahojen ja avustusten hakemisen työläys sekä palkaton työ saivat kukin keskiarvoksi yli 3 (asteikolla 1–4). Taiteenalojen väliset erot olivat vähäisiä, mutta monitaiteessa ja moninaisuudessa epävarman toimeentulon aiheuttaman kuormituksen pistekeskiarvo oli keskimääräistä korkeampi (3,65), kun taas kirjallisuudessa palkattoman työn keskimääräistä matalampi (2,92).
Yli puolet alle 35-vuotiaista harkinneet ammatinvaihtoa
Vuoden 2022 barometrissä kaksi viidestä (40 %) vastaajasta kertoi vaihtaneensa ammattia tai harkinneensa sitä viimeisen vuoden aikana. Yleisintä tämä oli esittävissä taiteissa (48 %) ja harvinaisinta kirjallisuudessa (32 %). Alle 35-vuotiaista vastaajista yli puolet (53 %) oli vähintäänkin harkinnut ammatinvaihtoa.
Myönteisesti kysymykseen ammatinvaihdosta vastanneilta (runsaat 500 henkilöä) tiedusteltiin päätöksen syitä. Useimmin (88 %) ammatinvaihdon tai sen harkinnan syyksi mainittiin epävarmuus toimeentulosta, joka nousi myös kaikilla taiteenaloilla tärkeimmäksi syyksi (44 %).
Kolme viidestä (60 %) mainitsi yhdeksi syyksi taiteen ja taiteilijoiden heikon arvostuksen yhteiskunnassa, ja tärkein syy se oli joka kymmenennelle (9 %). Arvioiden taustalla vaikuttivat osaltaan korona-ajan kokemukset. Vain harvoin ammatinvaihdossa oli kyse siitä, että kiinnostus taiteen tekemiseen olisi kadonnut.
Työyhteisö sekä tukee että kuormittaa, yksintyöskentelevät kaipaavat kollegiaalista tukea
Vuoden 2022 barometrivastaajista joka toinen (49 %) oli edeltävänä vuonna työskennellyt sekä yksin että työyhteisössä, kaksi viidestä (41 %) pääasiassa yksin ilman työyhteisöä ja joka kymmenes (10 %) vain osana työyhteisöä.
Työhyvinvoinnin keskiarvo oli hieman alempi pelkästään yksin (6,4) kuin pelkästään yhteisöissä työskennelleillä (6,8). Yhteisössä työskennelleiden arviot eivät kuitenkaan keskittyneet keskiarvon ympärille, vaan joukossa oli sekä erittäin myönteisiä että erittäin kielteisiä kokemuksia työhyvinvoinnista.
Noin puolet vastaajista (46 %) koki saavansa tukea työyhteisöltä, kun taas joka neljäs (26 %) kertoi yhteisön aiheuttaneen heille kuormitusta. Yksintyöskentely ja eristyneisyys puolestaan kuormittivat kahta viidestä (41 %) vastaajasta. Barometrivastausten perusteella yksintyöskenteleviä kuormittavat työyhteisöissä työskenteleviä useammin myös epävarmuus omasta osaamisesta, palautteen puute sekä kokemus taiteen ja taiteilijoiden heikosta arvotuksesta ja asemasta yhteiskunnassa. Monilta itsenäisesti työskenteleviltä puuttuivat paitsi työyhteisö myös työsuhteeseen liittyvät rakenteet ja edut. Avovastauksissa kaivattiin enemmän kollegiaalista tukea ja työnohjausta.