Muusikkojen liitto ajoi muusikon asiaa tapauksessa, jossa työntekijän ja työnantajan välillä oli syntynyt erimielisyyttä työsuhteen tunnusmerkistön täyttymisestä. Hovioikeus katsoi, että muusikko oli ollut työsuhteessa työnantajaan. Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa työnantajalle, ja hovioikeuden tuomio jää siten perusteluineen pysyväksi.
Muusikkojen liiton ajamassa oikeustapauksessa muusikon ja seurakunnan välillä oli sovittu muusikon esiintymisestä seurakunnan konsertissa, mutta koronapandemian vuoksi konsertti peruttiin. Toistuvista huomautuksista huolimatta seurakunta ei ollut maksanut sopimuksessa sovittua palkkaa ajoissa, minkä vuoksi muusikko vaati odotusajan palkkaa. Asiassa oli kuitenkin riitaa siitä, minkälainen sopimus seurakunnan ja muusikon välillä oli, sillä työsuhteessa saatavan suorituksen viivästyessä työntekijällä on oikeus saada odotusajan palkkaa.
Seurakunnan mukaan kyseessä oli toimeksiantosopimus, kun taas muusikon mukaan kyseessä oli työsopimus. Asiassa tuli ratkaista se, oliko muusikko ollut työsopimussuhteessa vai toimeksiantosuhteessa seurakuntaan.
Käräjäoikeus arvioi, oliko kyseessä työsopimus vai toimeksiantosopimus, ja totesi, että työsuhteen tunnusmerkit – kuten työn tekeminen toisen lukuun vastiketta vastaan ja työn perustaminen sopimukseen – täyttyivät muutoin, mutta muusikko ei kuitenkaan työskennellyt seurakunnan johdon ja valvonnan alaisuudessa. Muusikko haki muutosta hovioikeudelta. Hovioikeuden arvioitavaksi jäi, olivatko johtoa ja valvontaa koskevat tunnusmerkit täyttyneet, sillä käräjäoikeuden tuomiosta nämä perustelut puuttuivat.
Hovioikeuden mukaan seurakunnalla oli oikeus johtaa ja valvoa muusikon työsuoritusta ammattimuusikon työn luonteen mukaisesti. Tässä tapauksessa johtaminen ja valvonta eivät kuitenkaan kohdistuneet niinkään työn sisältöön, vaan ensisijaisesti työn ulkoisiin puitteisiin, kuten esitettävään ohjelmaan sekä työaikaan ja -paikkaan. Seurakunta oli muun muassa ennalta määrännyt ohjelman, esiintymispaikan ja -ajan, eikä asiassa käynyt ilmi, olisiko muusikolla ollut oikeutta päättää suorittamistaan tehtävistä.
Hovioikeuden mukaan työntekosuhteen oikeudellista luonnetta on epäselvissä tai kiistanalaisissa tapauksissa arvioitava kokonaisharkinnan perusteella. Siksi sopimusehtojen ja osapuolten tarkoituksen lisäksi on kiinnitettävä erityistä huomiota myös työnteon tosiasiallisiin olosuhteisiin.
Ratkaisu sopimuksen luonteesta tehtiin arvioimalla asiaa kokonaisuutena, minkä perusteella hovioikeus totesi muusikon olleen työsuhteessa työnantajaan. Siten muusikolla on ollut oikeus sopimuksen mukaiseen palkkaansa esteen ajalta työsopimuslain mukaisesti (TSL 2:12.2). Konsertin peruuttamisen tai siirtämisen syyllä ei siten ollut tässä asiassa merkitystä seurakunnan palkanmaksuvelvollisuuden kannalta. Koska palkanmaksu oli viivästynyt, muusikolla oli oikeus vaatia odotuspäivien palkkaa.
Seurakunta valitti hovioikeuden ratkaisusta korkeimpaan oikeuteen, mutta korkein oikeus ei myöntänyt asiassa valituslupaa. Hovioikeuden tuomio perusteluineen jää siis pysyväksi ja on lainvoimainen.
Muusikkojen liiton sopimuspäällikkö Mirkka Kivilehto kommentoi ratkaisua:
”Tapaus on merkittävä monella tapaa. Yksittäisen jäsenen oikeuden toteutumisen lisäksi ratkaisu tukee aiempaa oikeuskäytäntöä siinä, miten työsuhteen tunnusmerkistö täyttyy muusikon työssä. Tämä on tärkeä osoitus siitä, miten työsuhteen tunnusmerkistön täyttymistä tulee arvioida, ja muusikot voivat pitää myös jatkossa työsopimuslain mukaisista oikeuksistaan kiinni.”