Seksuaaliseen häirintään puuttumista kaivataan

Tutkija Elina Seyen toteuttaman tutkimuksen perusteella seksuaalista häirintää sekä muuta syrjintää kokevat musiikkialalla eniten naiset, nuoret ja freelancerit. Häirinnän, ahdistelun tai väkivallan kohteeksi työyhteisössä tai työhön liittyvissä tilanteissa kertoi joutuneensa 36 % kaikista vastaajista. 58 %:lla vastaajista ei tällaisia kokemuksia ollut ja 6 % vastaajista ei ollut varma asiasta. Naisvastaajista 51 % oli kokenut seksuaalista häirintää, kun taas miesvastaajista häirintää oli kokenut 20 %.

Tyypillisin seksuaalisen häirinnän muoto oli fyysinen lähentely tai sopimaton koskettelu, ja lisäksi erityisesti naisiin kohdistuu sanallista häirintää, kuten seksuaalissävytteistä vitsailua ja ulkonäön kommentointia. Naisvastaajat myös arvioivat seksuaalisen häirinnän musiikkialalla yleisemmäksi kuin miesvastaajat.

Häirintätapaukset olivat erilaisia taide- ja rytmimusiikin kentillä – eroja oli erityisesti tilanteissa ja työympäristöissä, joissa sitä oli koettu. Taidemusiikin kentällä seksuaalinen häirintä näyttäisi olevan hieman harvinaisempaa kuin rytmimusiikin kentällä, mutta raportoidut tapaukset olivat vakavampia ja pitkään jatkuneita. Näissä tapauksissa seksuaalinen häirintä kohdistuu etupäässä naisiin. Rytmimusiikin kentältä tutkimuksessa nousivat esiin yleisön jäsenten taholta tulevat ehdotukset tai lähentely-yritykset, jotka ovat kyselyn perusteella varsin tavallisia rytmimusiikin keikkatilanteissa. Tällaista häirintää kokevat sekä naiset että miehet, ja usein tekijät ovat humalassa.

Lisäksi vastaajat kertoivat joutuneensa muun muassa tytöttelyn, seuraamisen, vihjailun, ei-toivottujen viestien, sopimattomien ehdotusten ja loukkaavien kommenttien kohteeksi. Seksuaalisen häirinnän lisäksi vastaajat kertoivat myös muusta sukupuoleen kohdistuvasta syrjinnästä ja epäasiallisesta käytöksestä työtilanteissa: erityisesti nuoret naiset kokevat vastausten perusteella aliarvostusta sekä vähättelyä, ja että heiltä vaaditaan huomattavasti enemmän kuin mieskollegoilta.

Häirintään puuttuminen vaikeaa

Vastausten perusteella seksuaalista häirintää ei välttämättä edelleenkään tunnisteta, joskin tietoisuus siitä on selvästi lisääntynyt. Nuoremmat ikäluokat havaitsevat seksuaalista häirintää useammin ja myös puuttuvat siihen herkemmin kuin vanhemmat ikäluokat.

”Huolestuttavaa on se, miten moni ei ollut kertonut kokemastaan häirinnästä kenellekään jolla olisi vastuu siihen puuttua, ja se, ettei häirintää ole syystä tai toisesta saatu loppumaan”, kommentoi tutkija Elina Seye.

Ongelmallista vastausten perusteella onkin juuri se, miten häirintätilanteisiin puututaan tai jätetään puuttumatta. Moni kertoi, että oli kertonut kokemastaan vain ystävilleen, ja osa ei ollut kertonut kenellekään. Yleisin syy siihen, miksi seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuneet eivät olleet kertoneet muille asiasta, oli pelko leimautumisesta hankalaksi tai tosikoksi. Seksuaalista häirintää kokeneista naisvastaajista 18 % pelkäsi menettävänsä työtilaisuuksia, jos kertoisi kokemastaan häirinnästä, kun taas miesvastaajista yksikään ei valinnut tätä vaihtoehtoa.

Myös Muusikkojen liiton lakiasiainpäällikkö Lottaliina Pokkinen pitää erittäin huomionarvoisena ja kuvaavana sitä, että häirinnästä on usein kerrottu ystävälle tai kollegalle, muttei kenellekään muulle. ”Pelko ’hankalan tyypin maineesta’ ulottuu siis esimerkiksi neuvottelutilanteista myös häirintätapauksiin”, hän kommentoi.

Harva oli kokenut saaneensa apua tilanteeseen niissäkään tapauksissa, joissa asiasta oli kerrottu esimiehelle tai luottamushenkilölle.

”Alan työtilanteet ja -suhteet ovat hyvin moninaisia. Vaikka tilanteen vastuuhenkilö olisi tiedossa, eivät kaikki uskalla tai koe voivansa ottaa tähän yhteyttä. Tiedossa voi olla vaikkapa luottamushenkilö, mutta silloinkaan ei aina koeta, että asiasta voisi tälle kertoa”, sanoo Seye.

Konkreettisia toimia kaivataan – toimintaohje tekeillä

Elina Seye arvioi, että tilanne voi vähitellen muuttua sen myötä, kun aiheesta kaiken kaikkiaan keskustellaan enemmän. Vastausten perusteella nuoremman sukupolven keskuudessa on vanhempaa vähemmän sukupuolittuneita asenteita. ”Jo nyt vastaajat kertoivat huomanneensa, että lähivuosien aikana asiaan puuttuminen jollain lailla on helpottunut esimerkiksi julkisen keskustelun myötä.”

Seye kuitenkin huomauttaa, että keskustelun lisäksi tarvitaan konkreettisia toimia. Jos työyhteisössä on muodostunut vahva kulttuuri, voi sitä olla vaikea muuttaa. Seyen mukaan keskustelu pitäisikin saada ulottumaan työpaikoille ja erilaisiin työtilanteisiin.

”Tämä ei toki ole vain musiikkialan kysymys vaan yleisempi yhteiskuntaa koskeva asia. Mutta taidealat ovat erityislaatuisia ja työsuhteet ja -tilanteet erilaisia kuin muilla aloilla, joten ne lienevät herkempiä monenlaisiin väärinkäytöksiin. Siksi alan sisäistä keskustelua tarvitaan”, Seye kommentoi. ”Monet kyselyssä esiin tulleista tapauksista ovat vakavia ja toistuvia. Kun jatkuvasti tehdään toisen olo epämukavaksi, kyllä siihen jotenkin pitää pystyä puuttumaan, selkein pelisäännöin ja konkreettisin seuraamuksin.”

Kyselyyn vastanneet tarjosivat runsaasti ehdotuksia, miten seksuaalista häirintää voisi ennaltaehkäistä ja miten siihen voisi jatkossa puuttua tehokkaammin. Nämä vastaukset huomioidaan tekeillä olevassa toimintaohjeessa, jonka on tarkoitus selkiyttää sitä, mitä seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan ja sitä, miten siihen on mahdollista eri tilanteissa puuttua. Muusikkojen liitto laatii toimintaohjeen ja suunnittelee muita tarvittavia toimenpiteitä yhdessä muiden alan toimijoiden kanssa.